lauantai 2. huhtikuuta 2016

Ensimmäinen iltapäivä Berliinissä

Pääasiallisin roolini tällä matkalla oli minimittaisena huoltojoukkona toimiminen Berliinin puolimaratonille valmistautuvalle matkaseuralleni. Kun matkalaukut jäivät hotellin huomaan, oli aika etsiä kisatoimisto, josta juoksija saisi numerolapun ja juoksuaikaa mittaavan vimpaimen juoksutossuunsa.

Kisatoimiston ja siinä yhteydessä olevan messualueen kanssa olimme onnekkaita. Ja riittävän ajoissa liikkeellä. Sisäänpääsy onnistui lähes jonottamatta ja suuressa hallissa, jossa markkinoitiin niin juoksuvarusteita kuin muita maratoneja eri mainostajien kojuissa ja standeilla. Tässä avautuukin aivan uudenlainen maailma; maratonit vaikuttavat melkoiselta bisnekseltä. Maratoneja järjestetään todella monissa paikoissa ja maissa. Ja näilläkin messuilla oli näkyvillä varmasti vain murto-osa juoksutapahtumista.

Kisatoimiston alueelta poistuessamme paljon muitakin juoksijoita oli saapunut hakemaan juoksunumeroitaan. Jono jatkui pitkälle kadulle; saatoin vain arvailla kuinka kauan jonossa tässä vaiheessa joutui odottelemaan ennen kisanumeron saamista.

Seuraavaksi olikin vuorossa juoksun starttipaikan etsiminen. Hyvä julkinen liikenne ja koko päivän bussilippu helpotti kovin tässä. Vaikka kartalta katsottuna kaikki näyttävät oleva suhteellisen lähellä toisiaan, niin matkaa oli yllättävän paljon. Aikaa tuhraantui niin eksymisiin kuin seuraavien junien odotteluun.

Starttipaikka löytyi lopulta. Massiivinen alue sai taas miettimään tapahtuman laajuutta. Tuhansia juoksijoita olisi huomenna lähdössä ja jäin miettimään miten ihmeessä edes näkisin isosta massasta  tutun juoksijan.

Aamuvarhaisella kohti Berliiniä

Kaikki alkutalven aikomukset opiskella kieltä ja tutustua rauhassa, ennakkoon, sohvan nurkassa, Berliinin nähtävyyksiin jäivät aikomuksiksi. Reppuun on kuitenkin pakattu matkaopas karttoineen, hotellivaraus ja lentoliput.

Suurista suunnitelmista myös bussimatka Berliini-Varsova-Tallinna jäi vain suunnitelmaksi, ja paluu on myös lentäen. Mutta ennen paluuta on kuitenkin lähdettävä.

Rutkasti ennen kukonlaulua istuin Helsinki-Vantaan lentokentällä odottamassa koneen lähtöä Riian kautta Berliiniin. Lähtö viivästyi reippaasti. Ja vaikka vaihtoaikaa oli alkuperäisen suunnitelman mukaan Riiassa lähes tunti, niin nippa nappa olin ennen boardingin alkua Riian lentokentällä oikealla lähtöportilla.

Jatkoyhteys Riiasta Berliiniin sujui paremmin ja perillä kohteessa ensimmäinen vaativa tehtävä oli paikallisen bussilipun hankkiminen päiväksi. Paikallinen, julkisen liikenteen henkilökunta yllätti avuliaisuudellaan. Kentällä oli kyllä lipunmyyntipiste, mutta jonoja purkamassa oli myös muutama tavattoman ystävällinen lipunmyyjä keskellä jonoja.

Liekö anivarhainen herätys ja lähtö vaikuttanut siihen, että suunnistaminen Berliinin keskustassa kohti hotellia osoittautui yllättävän haastavaksi. Joko kartta oli vääripäin tai maasto; parin kilometrin matkaan onnistui kuitenkin ympyrää kiertäen saamaan aikaa kulumaan ihan riittävästi.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Aamun ensimmäinen museovieras

Taas tuli tehtyä aivan extempore museokäynti. Olin palailemassa aamupalaverista Helsingin keskustasta, kun keksin, että voisin pistäytyä lähimmässä museossa. Museo oli Yrjönkadulla oleva Amos Anderssonin museo, jossa viimeksi olin käynyt katsomassa Helsinki Noir-näyttelyä.

Kello oli aivan muutaman minuutin yli kymmenen, kun saapastelin museon ovesta sisään. Ja lipunmyyjältä oli ihan pakko varmistaa, että olinko päivän ensimmäinen vieras. Ja näinhän se oli.

Museossa oli kaksi uutta näyttelyä esillä.

Olli Lyytikäisen töitä on ylimmässä kerroksessa Per Aspera - nimisessä näytelyssä. Itse taulu Per Aspera on vaikuttava, mutta eniten tykästyin perimmäisessä nurkkauksessa oleviin afrikkalaismaisemiin ja tunnelmiin.

Museon alimmassa kerroksessa on Stuart Wreden "The Garden of  Life" -näyttely. Näyttely koostuu mielenkiintoisesta muun muassa veistoksista, joissa on yhdistelty jäätä, vettä ja kiveä. Ja aivan omanlaisensa elämyksen saa, kun tutustuu Lipstick-veistoksen tarinaan.

Molemmat näyttelyt ovat avoinna toukokuulle asti.


sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Sunnuntaiaamu aurinkoisessa Tukholmassa

Ennen Tukholmaan lähtöä tein päätöksen, että päivä on rento; korkeintaan yksi nähtävyys. Muutamaan päivää ennen reissuun lähtöä törmäsin Visit Sveden ja Tukholma.fi blogiin, jossa kerrottiin iltaisin aukiolevista museoista Tukholmassa. Sivustolta löytyi vinkki myös Nobel-museosta, josta en ollut edes kuullut aiemmin. Sinne siis.

Värtanin satamasta pääsi Gamla staniin näppärästi bussilla 76, ja koska museon aukeaminen oli hetki
aikaa, päätin kuljeskella saaren kujilla aivan ilman päämäärää. Ratkaisu oli mitä hilpein, sillä vaikka aiemminkin olen kulkenut Gamla stanin kaduilla, niin onnistuin löytämään aivan uudenlaisia kujia, toisella reissulla kokeiltava ravintoloita ja aamiaispaikkoja kuin eksymään ja kiertämään kehääkin. Löysin jopa paikan, josta pääsisi
kummituskävelylle.

Yhden täyden ympyrän jälkeen kaivoin kartan nöyrästi laukusta ja suuntasin kohti Stortorgetia ja museota.  Ehdin jo pohtia, löydätkö koko museota, kun tupsahdin aukiolle, jossa oli Svenska Akademin talo ja pitkä jono sen edessä. Museo oli löytynyt.

Museossa oli juuri alkamassa opastettu kierros, joka avasi mielenkiintoisella tavalla niin Nobel-palkintojen tarinoita kuin itse Alfred Nobelin elämää. Opastettu kierros antoi monenlaisia oivalluksia siitä, että asioiden kyseenalaistaminen ja oman tien kulkeminen voi hyvinkin johtaa merkittäviin uudistuksiin ja kehityksen. Hauskana yksityiskohtana rakennuksesta, jossa Nobel-museo nykyään on, että talo on joskus toiminut pörssin rakennuksena. 

Museo on myös loistavasti onnistunut tuotteistamaan Nobeliin liittyviä asioita; myynnissä on kirjallisuutta, monenlaista matkamuistoa kuin astiastoja ja ruokailuvälineitä, jonka näköisiä näytti kuvien perusteella olevan Nobel-illallisillakin.

Herkkujakin museossa on tarjolla; museon bistrossa voi syödä aivan kunnollisen lounaan salaatteineen ja kahveineen taikka nauttia jonkin leivoksen. Aivan kelpo kohde pistäytyä ja oppia monenlaisia asioita.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Rodinin veistoksia ja japanilaista taidetta Ateneumissa

Yhdellä museokäynnillä on mahdollista nähdä kaksi hienoa näyttelyä; Rodinin veistoksia ja Japanomaniaa.

Ateneumissa on toukokuulle asti esillä Auguste Rodinin veistoksia. Oma vierailuni osui sunnuntaihin, jolloin moni muukin oli tullut katsomaan näyttelyä. Osaa veistoksista olisi kuitenkin ollut hyvä ihailla hieman kauempaa; ehkä pistäydyn uudelleen katsomassa näyttelyä jonakin arki aikana. Mielenkiintoista oli myös nähdä Rodinin suomalaisten oppilaiden töitä.

Hauska pieni yksityiskohta oli Ajattelija-veistoksen sijoittaminen toisessa kerroksessa; kun ikkunasta itse katsoo Kansallisteatterin suuntaan, on aukiolla varsin saman oloinen mietiskelevä patsas.

Ateneumin ylemmissä kerroksissa on samalla käynnillä mahdollista nähdä myös japanilaista taidetta menneiltä vuosilta. Ja sen vaikutuksia aikansa pohjoismaiseen taiteeseen. Esineitä ja tauluja katsellessa tuli tunne, kuin olisi tehnyt niin pienen ulkomaanmatkan kuin aikamatkankin iltapäivän aikana.

Japanomania-näyttely on avoinna myös toukokuulle asti, ja kannattaa tutustua, ennen kuin esineistö lähtee kiertueelle muihin pohjoismaihin.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Simpukoita Chez Leonissa

Pitkän päivän jälkeen oli todella mukavaa, että ei tarvinnut itse etsiä ja ihmetellä mistä löytyisi sopiva ruokailupaikka. Chez Leonissa sai vain istahtaa valmiiseen pöytään ja ihmetellä maistuisivatko simpukat.

Simpukoita Chez Leonissa
Ja maistuivathan ne.

Illan kohokohtana olivat monissa päivän aiheissa helmeilleet keskustelut  matkamme virallisen ohjelman vierailukohteista ja järjestelyistä  huolehtineen  Sirpa Pietikäisen ja hänen tiiminsä kanssa.

Pietikäinen täydensi illalla vielä päivän aikana saamaamme perehdytystä EU:n toimintaan, toimeenpanoelimiin ja päätöksentekoon.

Päivä tarjosi monelta osin paljon tilaisuuksia oivaltaa asioiden yhteyksiä ja sitä miten yksi asia ei olekaan irrallaan toisista. Ja kuinka pitkäjänteistä ja sinnikästä työtä tarvitaan, jotta asiat etenevät.


Brysselin hallintokortteleissa

Matkaohjelman mukaiset vierailukäynnit Euroopan Unionin Parlamentissa ja Suomen pysyvässä edustustossa olivat mielenkiintoisia.

Saimme eri vierailukohteissa perusteelliset katsaukset niin ajankohtaiseen poliittiseen tilanteeseen kuin päätöksenteon etenemiseen EU:n eri instansseissa.

Hallintokorttelit ovat niin lähellä toisiaan, että paikasta toiseen siirtyminen kävellen on ajankäytöllisesti tehokasta.

Euroopan komission rakennus
Eri hallintoelimien rakennukset ovat valtavia laitoksia, jotka näyttävät jatkuvan moneen suuntaan, niin vasemmalle kuin oikealle.

Komission rakennuksessa emme käyneet sisällä, mutta Schumanin aukiolla oleva rakennus on hyvin vaikuttava.

Samalla aukiolla on myös EU:n päätöksentekoon osallistuvista laitoksista myös Neuvoston rakennukset. Aukiolla kulkiessa tunsi itsensä varsin pieneksi.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kuplavolkkareita ja sarkofageja Brysselissä

Tihkuinen sade helpotti iltapäivän ohjelman valinnassa; oli miellyttävämpää suunnata museoon kuin ulkoilmakirpputoreille. Aivan ensimmäinen aikomus oli käydä sotahistoriallisessa museossa, mutta toisin kävi.

Matkalla museolle alkoi vastaan tulla ikääntyneitä, mutta hyvässä maalissa olevia kuplavolkkareita.

Mitä lähemmäs museota pääsin, sitä enemmän volkkareita tuli vastaan. Sotamuseota vastapäätä on automuseo, jonka parkkipaikalla oli selvästikin wanhojen kulpavolkkareiden kokoontumisajot.

Koko parkkipaikka oli täynnänsä eri ikäisiä, huolella kunnostettuja kulkupelejä. Ihastuttavat kuplat sekoittivat aikataulun aivan perusteellisesti, sillä olihan niitä ihailtava ja tutkailtava lähempää. Aikaa hujahti niin, että sotamuseo oli ehtinyt sulkea ovensa, ennen kuin maltoin siirtyä pois parkkipaikalta.

lippuja museoon ja metroon
Onneksi automuseon takaa löytyy historiallinen museo, jossa oli parhaillaan  näyttely egyptiläisistä sarkofageista. Upeasti kunnostettujen sarkofagien lisäksi museossa oli myös "akvaario", jossa työskenteleviä arkeologeja saattoi seurata ja nähdä kuinka esineitä tutkitaan läpivalaisumenetelmin.

Pisteenä belgialaisen ja brysseliläisen päivän päätteeksi oli iltapala Le Trappiste-ravintolassa Porte de Namur-metroaseman läheisyydessä.


Maistelin annosta nimeltä "chicon gratin". Etukäteen minua varoitettiin, että annos on peri belgialainen ja  maistuu hyvin Brysseliin kotiutuneille. En selvästikään tarvitsisi suurta kotouttamista, sillä pitkän päivän lopulla tuhti annos oli mitä maittavin.


Brysselissä gobeliineja ja suklaata

Alkuvuosi Suomessa on ehtinyt osoittaa säävaihtelujen nopeuden. Talvikin on tullut ja mennyt  jo moneen kertaan.

Ystävänpäivän aamuna Helsingin seudulla satoi räntää vaakasuoraan, kun odotin aamun ensimmäisiä junia kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun pääsin testaamaan junan kulkua Helsingistä lentoasemalle, josta olisi jatkoyhteys kohti Brysseliä.

Vaikka jonkin verran olenkin matkustellut, niin onnistuin samaan itseni ja matkatavarani umpisolmuun jo ennen lähtöselvitystä. Olin luottavaisin mielin ajatellut, että kun kerrankin laitan matkalaukun ruumaan, niin saan henkilökohtaista palvelua matkatavaraselvityksessä.

Kaikkea kanssa. Itse piti automaatilla selvittää oma koneeseennousukortti ja matkalaukulle viivakoodipanta. Ja kaiken lisäksi itse piti saattaa matkalaukku hihnalle ja viivakoodilukijalla lähettää se kohti lentokoneen ruumaa. No, eihän se näin helposti kuitenkaan lentoyhtiön kannalta mennyt. Automaatin lähellä olevat henkilökunnan jäsenet joutuivat minuakin avustamaan taatusti ajallisesti enemmän, kuin jos lentoyhtiö olisi noudattanut vanhaa kaavaa ja laukun kanssa olisi voinut vain saapua palveltavaksi lähtöselvitystiskille.


Pieni puisto matkalla Grande Placelle. Kesällä
varmasti vielä upeampi.
Perillä Brysselissä ensimmäiseksi hieman hätkähdytti sotilaiden määrä lentokentällä, vaikka tietysti olin kuullut, että partioita on siellä täällä. Mutta vaikutus on melkoinen, kun aseistetut sotilaat seisovat kädenulottaman päässä.

Tällä kertaa, kun osallistuin ryhmän matkaan, oli hotellille ja keskustaan pääsy tavattoman helppoa. Matkanjohtajaa seuraten bussiin ja kohti hotellia.  Ja mikä loistavinta, matkalla sai suomenkielisen historia- ja ajankohtaispläjäyksen  Brysselin ja Belgian asioista. Enää ei ihmetytä suklaan ja timanttien rooli maan taloudessa taikka miksi EU:n hallintoelimet ovat Brysselissä.
Myös mukulakiveyksessä oli
kaikenlaisia merkkejä.

Majoittumisen jälkeen kävelykierros Grande Placelle pienessä tihkusateessa oli hyvää vastapainoa
lentokoneessa istumiselle. Grande Placen ympäristö oli täynnänsä suklaakauppoja, puoteja joista olisi saanut vaikka minkämoisia gobeliinituotteita sekä toinen toistaa kutsuvampia pikku ravintoloita.