Retki rannikolle

Muutaman tunnin torkkumisen jälkeen herätyskello vinkaisi. Käynnykän näytöltä vastaan tuijottivat lukemat 06.20. Lauantai-aamu ja edessä retkipäivä rannikolle, Cliffs of Moherin suuntaan.

Oikean retkipysäkin löytymiseen kului aamusta tovi, joka sisälsi reipasta kävelyä ympäri kaupungin keskustaa ja tarjosi lisämausteeksi jännitystä siitä, toteutuvatko ennakkosuunnitelmat vai täytyisikö keksiä aivan jotain uutta ohjelmaa päivään. Pysäkki ja vihreä Paddywagontours'in bussi löytyivät onneksi ajoissa samalta jokivarren pysäkkialueelta, kuin mihin muutamaa tuntia aiemmin oli saapunut reittibussi Dublinista.

Täpötäysi bussi kurvasi aikataulun mukaan matkaan kohti Limerickiä. Matkaoppaan ja bussinkuljettajan yhteisvirkaa hoiti yksi ja sama mies.  Hersyvän letkeällä tyylillä bussikuski-opas luetteli historialliset tapahtumat kuin muistutti turvavyön käytön pakollisuudesta. Ja kertakaikkisen ihailtavasti matka eteni vauhdikkaasti kapeita teitä. Ja vielä tien vasenta puolta.

Pienet kalliot

Limerickissä vietetyn lyhyen tauon jälkeen matka jatkui länsirannikolle, Moherin jyrkänteiden suuntaan. Matkan varrelle mahtui paljon lehmiaitauksia lehmineen, pikku kyliä ja vehreää maaseutua. Vehreää maaseutua oli itse asiassa aivan hämmästyttävän paljon. Tien vasemmalla ja oikealla puolella.

Rannikolle päästyämme pysähdyksiä oli useampia. Ensimmäinen oli 'baby moher', joka ensi näkemältä oli vaikuttava. Seuraava, lounastauko, vietettiin Doolinin kylässä, josta olisi voinut suunnata veneellä myös kohti Aran-saaria.

Kiipeily kielletty

Pienestä Doolinin kylästä matkaa Cliffs of  Moheriin oli enää hetken verran. Jyrkänteet ovat todella häkellyttäviä. Tuuli tuiversi, vaikka merellä ei näkynyt edes suuria vaahtopääaaltoja, ja höykytti oikein kunnolla aivan jyrkänteiden reunalla. Jyrkänteille pääsi kävelemään kahta eri reittiä, toinen polku oli aidan suojaama ja toinen aivan pudotuksen reunalla.

Alueella oli luonnonnähtävyyden lisäksi muutama matkamuistomyymälä, kahvila ja näyttely. Irlantiin liittyvien käsitteiden ja asioiden tuotteistaminen on matkamuistoissa viety aivan omalle tasolle. Tavaraa ja tuotetta on monen tyylistä, väristä ja eri kohderyhmiä varten; lapsille, golfareille, kokkaajille, musiikin ystäville jne.

Paluumatkalla Corkiin bussinkuljettaja kaivoi esiin uuden rooli; matkaoppaan hattu vaihtui bussikaraokeisännän lippikseen. Ensimmäiset soolot laulettuaan kuljettaja sai houkuteltua myös osan matkustavaisista laulamaan. Enpä ole aiemmin ollut näin hilpeällä kiertoajelulla missään. Tunnelma oli vähintäänkin bussin katossa.